Koti, kaverit ja kooma

Stressaavan päivän päätteeksi EI kannata kuvata itsestään ensimmäistä "päivän asu" -kuvaa p*skalla kameralla.

Voi tulla:
a) Paha mieli.
b) Halu keventää ruokavaliota ja harrastaa seitsemän tuntia liikuntaa päivässä.
c) Lopettaa juuri aloitettu blogi.
d) Kulkea kokovartalopussi päällä.

Jos mää meen tän huivin taa, niin ne ei tunne mua.

Näin mä aina kotona hengaan ja katon ikkunasta ulos.

Sen sijaan kannattaa muistella eilistä ja esteettistä Manon-balettia, juotuja kuohuviinilasillisia ja hyvää seuraa.

Parempi poseeraaja.

Ärrrr, murr, murr.

Jännän äärellä

Kumpi ja kampi tappelivat. Kumpi voitti?





VAI?




Kuvat: Yliopiston apteekki, Kansallisooppera/Manon



Vastaus kysymykseen

Kun olin lapsi, perheeni hyvinvointi määritettiin kysymyksellä: Onko kissa kotona?
Kaikki oli kunnossa, kun kissa - milloin Piipi, Viiru tai Piuku, nukkui sängyllä. Jos katti oli kateissa, kaikilla oli vähän huoli.

Elämä on täynnä pieniä, merkittäviä kysymyksiä, vastauksia ja tajuamisia. Se on kauniita, arkisia asioita. Ne vaan unohtuvat helposti. Itseltä ja muilta.

Minun kissani on kotona. Kaikki on hyvin, enkä halua unohtaa sitä. Siitä ajatuksesta syntyi tämä blogi.

Tervetuloa.